Lähes tämän blogini unohtaneena ehdin sentään vielä tekemään kolmannen tehtävän aikataulun puitteissa. Olen ollut keskittynyt toiseen blogiini, en tosin siihenkään aivan täysillä, sekä nauttimaan syysloman tuulista ja opetuksettomasta ajasta.
Mutta artikkeleista luin Jill Walker'n Weblogs: Learning in Public.
Artikkeli oli mielenkiintoinen ja nopeasti luettavissa. Aihe käsitteli sitä aluetta, josta olen itsekin kiinnostunut eli miten blogien käyttöönotto sujuisi opetusryhmän kanssa. Jill Walker oli ottanut blogit käyttöön pakollisena kurssillaan. Suurin osa oppilaista oli ottanut asian vastaan ilman sen suurempia mutinoita tahi innostumisia. Osa oli yksinkertaisesti vihannut koko ajatusta mutta jotkut olivat kuitenkin käyttäneet paljon aikaa tämän inhonsa ilmaisemiseen blogin ulkoasun muotoilussa ja kirjoituksissa. Osa taas panosti blogiinsa niin vähän kuin mahdollista tähtäimenään kurssin läpäisy.
Jill Walker käsitteli opiskelijoiden kanssa mikä bloggauksen tarkoitus on. Esille nousivat oman oppimisen kontrollointi, oman äänen löytyminen sekä mielipiteiden ilmaiseminen. Bloggaus tuo myös tullessaan vuorovaikutusta maailman kanssa kun joku oikeasti voi lukea sinun tekstiäsi ja kommentoida sitä.
Walker kirjoitti päivittäisen bloggauksen puolesta. Hän itse teki sitä eräässä tutkimuksessaan päivittäin ja hän koki sen auttavan häntä hahmottamisessa ja samalla kirjoittaessa blogia taustalla oli aina ajatus siitä, että muut voivat tätä lukea. Silloin ajattelee tarkemmin mitä kirjoittaa, jäsentää ajatuksensa tarkemmin.
Miten Walker sitten sai opiskelijat kirjoittamaan blogejaan? Yksinkertaisesti pakottamalla. Mutta samalla hän huomasi, että blogien kirjoittaminen vaatii alussa ohjausta ja käytännön neuvomista. Usein myös tekninen osaaminen tuli vastaan HTML-koodin osaamattomuuden muodossa, jolloin opiskelijoiden piti mennä erilliselle HTML-kurssille tätä oppimaan. Walker myös toivoi, että opiskelijat kirjoittaisivat blogejaan omalla ajallaan mutta se ei toteutunut. Hän antoikin blogiin liittyviä tehtäviä luennoilla ja usein luentojen jälkeen ryhmällä oli 10 minuuttia aikaa kirjoittaa blogiin itseään kiinnostavia pointteja luennosta tai sitten tehtävänä oli mm. kommentoida muiden blogeja.
Millaisia kommentteja sitten voi kirjoittaa toisten blogeihin. Walkerin mukaan pitää muistaa, että kaikilla kirjoittajilla on tunteet, jolloin blogeihin pitäisi kirjoittaa vain positiivisia kommentteja. Negatiiviset kommentit voi pitää itsellään eikä loukata muiden tunteita. Kirjoittajat kuitenkin altistavat itsensä näillekin kommenteille julkisella kirjoittamisellaan. Opiskelijat olivat myös hämmästyneet siitä, kuinka avoimesti jotkut olivat kirjoittaneet elämästään.
20 % Walkerin opiskelijoista jatkoi bloggaamista kurssin jälkeen.
Mutta artikkeleista luin Jill Walker'n Weblogs: Learning in Public.
Artikkeli oli mielenkiintoinen ja nopeasti luettavissa. Aihe käsitteli sitä aluetta, josta olen itsekin kiinnostunut eli miten blogien käyttöönotto sujuisi opetusryhmän kanssa. Jill Walker oli ottanut blogit käyttöön pakollisena kurssillaan. Suurin osa oppilaista oli ottanut asian vastaan ilman sen suurempia mutinoita tahi innostumisia. Osa oli yksinkertaisesti vihannut koko ajatusta mutta jotkut olivat kuitenkin käyttäneet paljon aikaa tämän inhonsa ilmaisemiseen blogin ulkoasun muotoilussa ja kirjoituksissa. Osa taas panosti blogiinsa niin vähän kuin mahdollista tähtäimenään kurssin läpäisy.
Jill Walker käsitteli opiskelijoiden kanssa mikä bloggauksen tarkoitus on. Esille nousivat oman oppimisen kontrollointi, oman äänen löytyminen sekä mielipiteiden ilmaiseminen. Bloggaus tuo myös tullessaan vuorovaikutusta maailman kanssa kun joku oikeasti voi lukea sinun tekstiäsi ja kommentoida sitä.
Walker kirjoitti päivittäisen bloggauksen puolesta. Hän itse teki sitä eräässä tutkimuksessaan päivittäin ja hän koki sen auttavan häntä hahmottamisessa ja samalla kirjoittaessa blogia taustalla oli aina ajatus siitä, että muut voivat tätä lukea. Silloin ajattelee tarkemmin mitä kirjoittaa, jäsentää ajatuksensa tarkemmin.
Miten Walker sitten sai opiskelijat kirjoittamaan blogejaan? Yksinkertaisesti pakottamalla. Mutta samalla hän huomasi, että blogien kirjoittaminen vaatii alussa ohjausta ja käytännön neuvomista. Usein myös tekninen osaaminen tuli vastaan HTML-koodin osaamattomuuden muodossa, jolloin opiskelijoiden piti mennä erilliselle HTML-kurssille tätä oppimaan. Walker myös toivoi, että opiskelijat kirjoittaisivat blogejaan omalla ajallaan mutta se ei toteutunut. Hän antoikin blogiin liittyviä tehtäviä luennoilla ja usein luentojen jälkeen ryhmällä oli 10 minuuttia aikaa kirjoittaa blogiin itseään kiinnostavia pointteja luennosta tai sitten tehtävänä oli mm. kommentoida muiden blogeja.
Millaisia kommentteja sitten voi kirjoittaa toisten blogeihin. Walkerin mukaan pitää muistaa, että kaikilla kirjoittajilla on tunteet, jolloin blogeihin pitäisi kirjoittaa vain positiivisia kommentteja. Negatiiviset kommentit voi pitää itsellään eikä loukata muiden tunteita. Kirjoittajat kuitenkin altistavat itsensä näillekin kommenteille julkisella kirjoittamisellaan. Opiskelijat olivat myös hämmästyneet siitä, kuinka avoimesti jotkut olivat kirjoittaneet elämästään.
20 % Walkerin opiskelijoista jatkoi bloggaamista kurssin jälkeen.
